Kerkesin aamullajopa ajoissa meikkuun.Matka oli tosin yhtä helevettiä,olin osaston lanslias ilmottautumassa suurin piirtein kaksin kerroin,maksa kipu oli suorastaan tähti taivaallinen.Onneks antovat heti tiputuksella kipu lääkettä,meinasivat vielä siirtää koepalan ottoa tulevaisuuteen,mut mitä järkee siinä nyt olis ollu,ei kai nää kivut mihinkään katoa.Yrittivät sitte saada paikkaa 141:ltä,mutta täys ylipaikkoja myöten.Ite koepalan otto oli puudutus piikkiä lukuun ottamatta ihan jees homma,tosi nopee.Piikitys tosin taas karsee kokemus.Operaation jälkeen oli sitte omas harkinnas,meniskö osastolle 121,muttei hirveesti kiinnostanu,siellä vieläki noro virusta,eikä sen saanti kuulu tavoitteisiin.Ja mitä hyötyy sairaalaan jäännistä ois ollukkaan,ko saman kipulääkityksen saa himassaki,ilman noro vaaraa.Kai tän kivun kanssa pitää vaan oppia elämään,ehkä tästä nyt sai elämän kumppanin,joka pysyy mukana niin hyvinä kuin huonoina aikoina kunnes kuolema meidät erottaa   :-D.Kyllä 111:n lääkäri oli heman lekurien kanssa neuvotellu,mutta sieltä sanottiin,et tää varmaan tautiin kuuluvaa aaltoilevaa kipua...no,jos niin on,tää on nyt unohtanu aaltoilla alaspäin.Kuhan nyt sitte löytäisivät siitä koepalasta jotain,mikä antas tietoo,mitä vois tän hyväks tehdä...koska nyt alkaa hermot särkyjen takia mennä.Sais jo pikku hiljaa jostain päin helpottaa,enää auta nää nyky lääkkeetkään,ainaki maksa säryt lyö laakista läpi.Sanottiin kyl viel,et saa ite nostaa annostusta sen mukaan ko tarvii,että sillä lailla...